Ensikosketus Australiaan

Ihan ensimmäisenä täytyy mainita että Sydneyn Wifi yhteydet on ihan sanonko mistä! Hostellin yhteys on niin heikko että esim Netflix ei edes tunnista että laite on verkossa. Löysin vihdoinkin edes kohtalaisen yhteyden irkkubupista, mutta kalliiksi tulee jos aina täytyy lähtee kaljalle että pääsee päivittämään blogin. Puhumattakaan että teksti saattaa muuttua lukukelvottomaksi jos meinaa surfata kauankin netissä :)

Muutenkin ensimmäiset päivät Ausseissa ei ole olleet kaikkein hohdokkaimmat. Perjantai aamuna kun tulin Sydneyyn sain aivan tajuttoman flunssan. Ilmeisesti pitkä työputki, stressi ja aikaero vihdoin vaati veronsa. Perjantaina en hostellista liikkunu kun korttelin ympäri markettiin ostamaan syötävää, eilen jaksoin jo liikkua vähän pidemmälle. Vieläkin on vähän puolikuntoinen olotila, mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua että pahin on takanapäin. Mutta onneksi en ole vain parin viikon lomalla, niin voin ihan hyvällä omatunnolla levätä, mulla on kuitenkin paljon aikaa kierrellä ympäriinsä. Mun huonekaverit tosin pitää mua varmaan aivan hulluna kun oon aina nukkumassa kun ne käy huoneessa.

Huomenna olisi orientaatiotilaisuus, jossa kerrotaan tarkemmin työnhausta ym. eli sen jälkeen pitäsi siirtyä tositoimiin, toivottavasti löytyis jotain työtä. Ei sillä, mulla on kuitenkin melko hyvä tilanne verrattuna moniin muihin täällä. Törmäsin hostellissa suomalaiseen jätkään, joka on täällä Kilroin kautta ja niillä järjestö ei auta työhaussa ollenkaan. Hän myös mainitsi, että jos töitä ei löydy, niin hänen säästöt loppuvat parissa viikossa. Tapasin myös yhen britin, joka aikoo olla täällä kaksi vuotta ja hänellä on 200 dollaria taskussa. Mä sentään selviän hätätapauksessa 2-3 kuukautta ilman töitä, joten ei tarvitse panikoida ihan niin paljoa.

Mutta kaiken kaikkiaan on ihan positiivinen mieliala, vielä ei ole ainakaan koti-ikävä iskenyt. En tosin varmaan ole vieläkään sisäistänyt kuinka pitkän ajan tulen täällä olemaan. Mutta kohtahan on jo joulu, ja sit on enää muutama kuukausi kotiinpaluuseen (tämä erityisesti äitille muistutuksena, olen takaisin sun nurkissa ennenkuin huomaatkaan). Ja olen jo nyt huomannyt että ihmiset täällä on aivan ihanan välittömiä ja ystävällisiä, joten uskon että loppujen lopuksi tulen viihtymään täällä hyvin.

Mulla olisi tosi hienoja kuvia, joita haluasin jakaa teille, mutta en jostain syystä saa siirrettyä niitä tänne. Keksin jo keinon millä saan ne tabletille ja saan liitettyä niitä sähköpostiin, mutta jostain syystä mun masina ei lataa niitä tänne. Mutta odotelkaa kärsivällisesti, ehkä mä jonain päivänä keksin mikä on vikana. Ja jos joku elektroniikan ihmelapsi lukee tätä, niin voi lähettää mulle vinkkejä mikä mahtais olla pielessä. Mutta nyt taidan taas suunnata hostelliin päiväunille, päivittelen taas kuulumisia kunhan kerkeän (ja on jotain kerrottavaa).

Hong Kong tiivistettynä

Ja taas istutaan lentokentällä! Vielä muutaman tunnin odotus ja lento kohti Sydneya alkaa. Hong Kong tuli nähtyä hyvin tiivistetysti kahden vuorokauden aikana, mutta jäi ihan positiivinen mielikuva. Iloinen yllätys oli että monet nähtävyydet on täysin ilmaisia ja loputkin erittäin edullisia, joten pysyin hienosti omassa pienessä budjetissani (siitä huolimatta että Hard Rock Cafessa käynti nieli siitä melkein 1/3). Rohkaisin jopa mieleni ja kävin paikallisessa katukeittiössä syömässä. Tosin ensin meinas itku tulla kun tajusin, että Hong Kongilaisessa katukeittiössä on ihan turha odottaa saavansa haarukkaa. Mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen alkoi puikoillakin syöminen onnistua, niin ei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan.

Eilen kävin The Peakilla, eli läheisellä vuorella. Sinne pääsi näppärästi vanhalla tramilla, joka tosin meni paikoitellen niin pystysuoraa rinnettä ylös että meinas jo alkaa pelottaa. Mutta oli se sen arvoista, ylhäällä oli aivan mahtavat näkymät, vaikka savusumu vähän sitä peittikin. Kävin myös kuuluissa The Bank of China Towerissa, siellä on mäköalatasanne 43. kerroksessa. Ja sinne meneminen oli ilmaista, joten se sopi mun budjettiin vallan mainiosti. Kävin myös tutustumassa Temple Streetin yötoriin, mutta se oli pienoinen pettymys. Odotin todellista torimeininkiä, mutta se oli vain turisteille suunnattu ryönätori. Mutta tulipahan sekin nähtyä.

Päällimäiseksi Hong Kongista jäi mieleen sen mieletön vastakohtaisuus: ulkona on niin hiostavan kuuma ettei tiedä miten päin olisi, sisätiloissa taas on niin tehokkaat ilmastoinnit että jäätyy pystyyn. Kadulla kävellessä saatat ohittaa aivan romahtamispisteessä olevia taloja ja kun käännyt kulman ympäri olet keskellä Diorin, Cuccin ym liikkeitä. Törmäät todella ystävällisiin paikallisiin sekä äärimmäisen törkeisiin Aasialaisiin turisteihin. Saatat ostaa vesipullon hampaattomalta mummulta, joka osaa vain muutaman sanan englantia samalla kun ohi kävelee liituraitapukuun pukeutunut liikemies, joka puhuu puhelimeen aivan täydellistä englantia. Kaikki tämä oli lievästi hämmentävää, mutta kaiken kaikkiaan todella kiva kokemus.

Ja lopuksi muistutus kaikille reissuun lähteville: kun pakkaatte elektronisten laitteittenne johdot ja piuhat mukaan, niin tarkistakaa että pakkaatte OIKEAT johdot ja piuhat. Sain onnistuneesti ostettua vekottimen millä saan kytkettyä kamerani tablettiin, mutta huomasin että kameran piuhaksi luulemani johto ei sitä ole. Ei aavistuksen palaa minkä johdon olen pakannut, mutta kameraan se ei ainakaan kuulu. Mutta onneksi olen Hong Kongissa, eloktroniikka härpäkkeiden luvatussa kaupungissa, niin sain melko vaivattomasti ostettua uuden piuhan. Tosin alkaessani siirtää kuvia tabletille, niin totesin että minullahan on myös sellainen liitin, millä saan liitettyä kameran muistikortin suoraan, joten ostamani piuha on itseasiassa melko turha. Mutta olenpahan taas yhden ylimääräisen piuhan onnellinen omistaja! Nyt saan testattua miten kuvien lisäys tänne onnistuu, jos mitään ei näy, niin olen menettänyt hermoni ja kokeilen myöhemmin uudestaa.

Tästä se lähtee

Ajattelin  alkaa pitää blogia, jotta kaikki halukkaat voivat käydä lukemassa mun matkakuulumisia. Varoituksena että en ole koskaan pitänyt blogia ja harvemmin edes lukenut muiden kirjotuksia, että ei ole aavistustakaan miltä blogin kuuluisi näyttää. Mutta totesin ettei sillä ole väliä, teen tästä ihan itseni näköisen!

Eli tästä se alkaa! Istuskelen Helsinki-Vantaalla ja odottelen ensimmäistä lentoa. Ensimmäisenä kohteena Lontoo, josta vaihto ja nenä kohti Hong Kongia. Hong Kongiin saavun huomenna klo 16.05 paikallista aikaa ja saan nauttia suurkaupungin savusumusta muutaman päivän. Torstai iltana olisi tarkoitus jatkaa matkaa kohti Australiaa ja Sydneyssä olen perjantai aamuna. Sen jälkeen on suunnitelmat ihan auki, katsotaan mihin matka (ja työt) kuljettaa. Mulla on reilu neljä kuukautta aikaa seikkailla, 6.3 olisi lähtö Uutteen-Seelantiin ja takaisin kotiin olisi tarkoitus saapua 2.4.2014. Mutta katsotaan miten käy, kaikki on ennustanut että löydän elämäni miehen matkalta ja jään Australiaan. Iskältä tuli määräys, että jos näin käy, niin täytyy varmistaa että mies on viinitilan omistaja. Näin ollen iskällä on paikka mihin tulla viettämään eläkepäiviä.

Nyt kyllä täytyy myöntää että jännittää melkoisen paljon ja aika ajoin ihan suoraan sanoen myös pelottaa! Mutta kyllä tämä tästä, puoli vuotta menee kyllä todella nopeasti ja onhan tämä aikamoinen kokemus. Äitin viimeiset kommentit tänä aamuna oli, että nauti nyt täydestä sydämestä, koska tämän on paras olla viimeinen pitkä reissu jonka teen. Sitten on jo kuulemma aika rauhoittua ja asettua aloilleen ja alkaa reissaamaan pakettimatkoilla :)

Mutta nyt menen nauttimaan lähtösiiderin ja shoppailemaan suomalaista suklaata matkaevääksi. Päivittelen säännöllisen epäsäännöllisesti kuulumisia tänne ja lisäilen kuvia, kunhan olen jostain vihdoin metsästänyt piuhan jolla saan kytkettyä kamerani tablettiin.