Kotona taas!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä reissu. Oon muutaman päivän kerennyt olla kotona ja täytyy myöntää että alkaa tuntuu jo siltä, etten olisi ikinä missään ollutkaan. On ollut ihana nähdä perhettä ja kavereita, mutta osittain kaipaan jo nyt sitä letkeetä elämäntapaa mitä sai viettää viimeiset puolivuotta :)

Reissusta jäi käteen hirmuinen määrä hyviä muistoja, paljon elämänkokemusta sekä muutama elinikäinen ystävä. Oli kyllä elämäni paras päätös lähteä, hetkeäkään en kadu vaikka tulin aivan rahattomana takaisin kotiin, kyllä kaikki oli sen arvoista. Onneks on töitä tiedossa, joten pääsen taas nopeesti jaloilleni :)

Nopea yhteenveto reissusta ja kohokohdat: Ausseissa Sydney oli ehdottomasti mun lempikaupunki, se oli ihanan kiireinen ja siellä oli aina jotain meneillään. Kelit olis voinu vaan olla hieman paremmat. Brisbanessa oli ehdottomasti ihanimmat ihmiset ja sain viettää siellä elämäni parhaimmat kuusi viikkoa! Uusi-Seelanti oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, sieltä on vaikea valita parasta paikkaa, koska jokainen kaupunki oli aivan erilainen. Kuukausi oli aivan liian lyhyt aika siellä, joten olen jo nyt harkinnut takaisin menemistä ensivuonna. Sain reissun aikana toteutettua muutamia elinikäisiä unelmiani, kuten sukeltamaan Isolle Valliriutalle ja hyppäämään laskuvarjohypyn, eli kaiken kaikkiaan aivan mahtavat puolivuotta!

Joten paluu arkeen ja ahkera rahan säästäminen alkaa. Näin ollen voin alkaa suunnittelemaan seuraavaa seikkailua! 

Takaisin Aucklandissa

Onpahan ollut hektiset pari viikkoa, mutta nyt siis on vihdoinkin tie tuonut takaisin Aucklandiin. Huomenna lento Sydneyyn ja tiistai aamuna alkaa 36 tunnin mittainen kotimatka. Täytyy myöntää että ootan jo kotiin pääsyä, viimeiset pari viikkoa on ollut todella uuvuttavia. Oon joka aamu herännyt kuuden jälkeen ja usein istunut bussissa 6-8 tuntia per päivä. Oon kolmen viikon aikana istunut busseissa yhteensä 75 tuntia ja taas jälleen kerran alkaa tuntuu siltä, etten halua enää koskaa edes bussia nähdäkkään :)

Mutta on busseista ja varsinkin kuskeista ollut paljon iloakin tällä reissulla. Varsinkin Eteläsaarella bussikuskit toimi samalla myös matkaoppaina ja kertoi todella mielenkiintoisia faktoja matkan varrella ja pysähteli kiinnostavissa paikoissa. Olin Fox Clacierista lähtiessäni vähän pettynyt ettei mulla ole aikaa pysähtyä Punakaikissa, jossa on kuuluisat pancake rocksit, eli pannukakku kalliot. Joten voitte uskoa kuinka yllättynyt olin kun bussikuski pysähtyi kyseisellä paikalla ja antoi meille tunnin aikaa käydä ihailemassa kalliota. Se oli todella mukava yllätys.

Matkan aikana on tullut vastaa myös vähemmän mukavia yllätyksiä, kuten esimerkiksi mun saapuminen Greymouthiin. Greymouth on Eteläsaaren länsirannikon suurin kaupunki, joten odotin että siellä olisi edes jotain, mutta ei! Kylässä on tasan kaksi katua, jossa kaikki kaupat ym. on ja kun saavuin sinne lauantaina neljän aikaan kaikki oli jo kiinni. Koko pitäjässä oli auki ruokakauppa, mäkkäri, huoltoasema ja yksi irkkubaari, siinä kaikki. Joten voitte kuvitella että oli melkoisen pitkäveteinen iltapäivä.

Greymouthista matkasin Nelsoniin, jonne harmi kyllä saavuin melko myöhään, koska se oli jo melko iso pitäjä ja siellä olis varmasti ollut paljon enemmänkin nähtävää. Mutta kun on tiukka aikataulu, niin kaikkea ei voi nähdä. Nelsonista matkasin Pictoniin, josta pääsin lautalla takasin Wellingtoniin. Seuraavana pysähdyspaikkana oli Napier, pieni Art Deco tyylinen kaupunki Pohjoissaaren itärannikolla. Se oli todella viehättävä pieni kaupunki ja todellakin näkemisen arvoinen.

Sieltä matka jatkui pohjoiseen päin Taurangaan, jossa pääsin vihdoinkin nauttimaan lämmöstä ja auringonpaisteesta. Ja sain nauttia vieläkin enemmän kun pääsin Coromandeliin, siellä oli ihan bikinikelit! Coromandelissa sain myös nauttia omasta rauhasta, olin meinaan ensimmäisenä yönäni ainut henkilö koko hostellissa! Oli ihan luksusta kokata ihan itsekseen ja muutenkin olla ihan rauhassa, ilman että tarvi puhua
kenellekkään. Alkaa meinaan pahimmanlaatuinen matkauupumus iskemään ja oon tavannut niin paljon uusia ihmisiä, etten enää jaksais puhua kenellekkään. On todella uuvuttavaa toistaa sama keskustelu päivästä päivään: mistä tuut, kauan oot reissannut, minne oot seuraavaksi menossa jne. Alan tosissani kaipaamaan ihmisiä, jotka tuntee mut ja joitten kanssa voi oikeesti keskustella.

Ja tutuista ihmisistä puheenollen, treffaan tänään yhden englantilaisen kaverin, joka asu mun kanssa samassa hostellissa Briabanessa. Onnekas on löytänyt töitä Aucklandista ja meinaa asustella täällä jonkin aikaa, oon niin kateellinen. Mutta on kiva nähdä joku tuttu pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Myöhemmin tänään matkaan Aucklandin lentokentälle ja meinaan viettää yöni siellä, lento lähtee sen verran aikaisin aamulla, ettei ole mitään järkee mennä hostelliin. Täytyy vaan toivoa että on parempi tuuri kun Cairnsista lähtiessäni ja lentokenttä pysyy auki koko yön. Täällä on meinaa sen verran vilpoisat yöt etten kovin mielelläni nukkuis ulkona :)

Seikkaillen Uudessa-Seelannissa

Uudessa-Seelannissa tuntuu olevan vielä vaikeempaa löytää kohtuullinen wifi-yhteys kun Ausseissa oli! Nyt pääsen vihdoinkin päivittämään kuulumisia, en edes tiedä mistä alottaa, oon tehny ja nähny niin paljon viimeisen kahden viikon aikana. Wellingtonissa vietin Taru Sormusten Herrasta-päivän ja kävin vierailemassa useissa kuvauspaikoissa sekä kierroksella Weta Cavessa, firmassa jossa kaikki erikoistehosteet, pienoismallit, aseet, puvut ym tehtiin. Ja täytyy sanoa, että se oli todella mielenkiintoinen kierros! Koin myös elämäni ensimmäiset maanjäristykset Wellingtonissa, onneks ne oli vain ihan pieniä.

Wellingtonista otin lautan Eteläsaarelle ja suuntasin kohti Chrischurchia, joka valitettavasti oli pienoinen pettymys. En yhtään ajatellut, että maanjäristyksen jäljet näkyy vieläkin niin selvästi. Koko kaupunki on kun pommituksen jäljiltä, suurin osa kaduista on suljettu ja rakennukset tyhjillään. Löysin keskustasta tasan kaksi katua joissa oli edes jotain, muuten kaikki oli suljettu. Kurjuutta vielä lisäsi hirmumyrsky Lucyn rippeet, joka iski Uuteen-Seelantiin eli keli oli lievästi sanoen aivan kamala.

Seuraavana kohteena oli Queenstown, aivan ehdottomasti paras paikka tähän mennessä. Se on paikka, jossa voi helposti tuhlata vuoden palkan kuukaudessa ja kokeilla mitä erikoisempia aktiviteetteja. Tarjolla on kaikkea mahdollista bungysta ja canion swingistä raftingiin, eli todellinen adrealiini junkien unelma paikka. Ja Queenstownin kirjottamaton sääntö on, että jokaisen täytyy hypätä jostakin ennenkun saa lähteä, joten itse valitsin lentokoneen. Hyppäsin 12,000 jalan (n. 3.7 km) laskuvarjohypyn, joka oli ehkä elämäni paras kokemus. 45 sekunttia vapaapudotusta 200 km tuntivauhdilla on jotain mitä ei ihan hevillä unohda. Ja kun pääsin maahan, ensimmäinen reaktio oli että uudestaan! Ihan mahtavaa, suosittelen kaikille!

Kävin myös päiväretkellä Milford Soundissa, jonka on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista paikoista ja kyllä se oli myös maineensa veroinen. Harmi kyllä oli melko pilvinen ja sateinen päivä, mutta toisaalta se loi aikamoisen Jurassic Park henkisen tunnelman. Ja sateen ansioista alueella oli sadoittain vesiputouksia joita ei aurinkoisena päivänä näe. Mutta ehkä paras asia Queenstownissa oli se, että näin siellä tuttuja! Mun kanssa samassa hostellissa asu yksi kaveri, jonka tunsin Brisbanesta ja sen lisäks törmäsin yhteen tyttöön (myös Brisbanesta) ja yhteen jätkään, joka oli kun kanssa Whitsundaysilla ja Magnetic Islandilla. Oli todella mukava nähdä tuttuja kasvoja ja saada juttuseuraa.

Eilen tulin Fox Clacieriin, tuulen huuhtomaan pitäjään joka on tunnettu ainoastaan jäätiköstään. Ja kerrankin mulla oli tuuria matkassa. Olin varannut paikallisesta motellista vuoteen 8 hlö huoneesta, mutta ne oli jostain syystä möhlinyt mun varauksen ja hostellin puoli oli aivan täys. Tässä kohtaa koin pieniä kauhuntunteita ja mietin pienessä paniikissa että mitä mä nyt teen, kunnes mulle ilmoitettiin että ne on saanut asian järjestettyä ja mut majoitetaan motellin puolelle. Eli sain oman huoneen hostellihuoneen hinnalla. Mulla on parisänky, televisio, oma suihku ja vessa sekä oikea pyyhe! Elämän pieniä iloja, joista osaa nauttia vasta kun on elänyt pitkään ilman niitä. Tosin mulla oli illalla todella vaikeeta saada unta, koska nukuin yksin ensimmäistä kertaa reiluun viiteen kuukauteen. Oon niin tottunut että samassa huoneessa nukkuu 7-15 muuta ihmistä, että oli melkein pelottavaa olla ihan yksikseen. Tällä hetkellä oon kyllä melko tyytyväinen, kävin meinaan tänään 7 tunnin jäätikkökävelyllä ja oon aivan naatti enkä jaksa puhua kenellekkään. Joten on ihan mukava olla välillä ihan itsekseen.

Huomenna jälleen aikainen herätys ja matka jatkuu kohti Greymouthia ja Nelsonia ennenuun palaan takaisin Pohjoissaarelle. Alkaa jälleen kerran mitta olla melko täys bussilla matkustamista, oon viimeisen kahden viikon aikana istunut noin 34 tuntia bussissa ja suurinpiirtein toinen mokoma jäljellä. Eli kun pääsen kotiin, en halua edes nähdä busseja hetkeen!

Saapuminen Uuteen-Seelantiin

Vihdoinkin Uudessa-Seelannissa! Oon aina haaveillut pääseväni tänne ja nyt sitä sit ollaan. Mutta täytyy myöntää että tänne tuleminen ei sujunut ihan kaikkien suunnitelmien mukaan. Tuli juhlittua viimeistä iltaa Australiassa vähän myöhempään kun oli tarkoitus ja nukuin aamulla pommiin. Tarkotus oli herätä kuudelta, jotta kerkeen kaikessa rauhassa käydä suihkussa ja syödä aamupalaa ennenkun lähen kentälle, mutta heräsinkin kahtakyt vaille kahdeksan! Ei kauheesti tarvinnut suihkusta haaveilla, vaatteet niskaan ja juoksuks. Onneks mun lento lähti vasta 10.30, ja junamatka vaan noin 10 minuuttia, joten laskin et kerkeen hyvin, mutta silti kiirettä pitää. No, hillittömän spurtin (joka ei ollut helppoo siinä olotilassa, voin vakuuttaa) ja panikoinnin päätteeksi saavun kentälle vaan todetakseni että mun lento on tunnin myöhässä, eli ei olis ollut mikään kiire.

No, päätän kuitenkin mennä heti checkaamaan itseni sisään ja tietenkään siellä ei ole automaatteja vaan joudun liittymään hillittömän pitkään jonoon. Siinä jonotellessa välähtää mieleen, että niinpä niin, tabletin laturi ja adabteri jäi sitten hostelliin, viesti kaverille, joka onneks lupaa ottaa ne talteen, niin saan ne vielä takasin. Kun vihdoinkin pääsen tiskille saan kuulla että mun lentolippu ei kata matkatavaroita, mutta jälleen kerran mulla on tuuria matkassa, koska olin jättänyt rinkan Sydneyyn ja pakannut kaikki tarvittavat pienempään kassiin, jonka sitten sain ottaa käsimatkatavarana.

Seuraavaksi siirryn turvatarkastukseen ja kun pitkän jonotuksen jälkeen pääsen vihdoinkin läpivalasemaan tavarat, tulee tiukkailmeinen vartija penkomaan mun kassin läpi. En sit yhtään muistanut, että koneeseenhan saa viedä vain pieniä pulloja nesteitä, eli vartijat heitti roskiin mun shamppoon, hoitoaineen, aurinkorasvan, kosteusvoiteen, deodorantin, käsirasvan ja hammastahnan! Eli aikalähelle kaiken minkä omistin. No lento sentään suju ilman ongelmia, mutta kun pääsin Aucklandiin ja turvatarkastukseen, tuli taas tiukkailmeinen vartija penkomaan mun kassin läpi. Siinä kohtaa jo ajattelin että ei siellä voi enää olla mitään mitä ei saa tuoda maahan, puolet mun omaisuudesta oli jo heitetty pois! Mutta onneks se oli vain väärä hälyytys, mun pesuaine oli näkynyt ruokana niiden koneissa (älkää kysykö miten se on mahdollista!) ja näin ollen pääsin vihdoinkin jatkamaan matkaa.

Mutta on Uusi-Seelanti ollut kaiken ton vaivan arvostakin. Vaikka jouduin ostamaan uudet shamppoot ym. sekä uuden laturin ja adabterin, asioita joita en ollut sisällyttänyt mun matkabudjettiin, oon silti onnellinen että oon täällä. Eilen toteutin yhden mun suurimmista haaveista ja vierailin Hobbitonissa, hobitti kylässä missä Taru Sormusten Herrasta kuvattiin. Siellä on pienelle alueelle rakennettu 109 hobitti koloa puutarhoineen sekä tietysti Frodon ja Bilbon koti Repunpää. Alueella oli myös Green Dragon majatalo, oli aikamoinen kokemus istua hobitti majatalossa juomassa omena siideriä :)

Tällä hetkellä oon Rotoruassa ja jatkan huomenna taas matkaa eteenpäin. Rotorua on rakennettu muinaiseen kraateriin, joka on vielä osittain aktiivinen, eli täällä on kuumia lähteitä joka puolella kylää (sekä hyvin aromikas mätien kananmunien haju). Kävin tänään Wai-O-Tapussa, joka on yksi alueen suurimmista volcaanisista luonnonpuistoista. Siellä oli kuumia lähteitä, kiehuvia mutakuoppia ja aivan uskomattomia värejä! Eri mineraalit on värjännyt kalliot eri värisiksi, aina mustasta hehkuvan punaseksi. Näin myös pienen lammen joka oli aivan kirkkaan vihreä. Ja nyt en tarkota samanlaista kauniin vihreen sävyä, jota näkee meressä, vaan tää oli kun Ikean tekstiileistä.

Huomenna tosiian jatkan matkaa ja meen Taupoon muutamaksi päiväksi. Sitten on vuorossa Wellington, jossa aion viettää kolmepäivää ennenkun otan lautan Eteläsaarelle. Aion kiertää Eteläsaaren kokonaan vaikkakin melko ripeässä tahdissa, eli reitti kulkee: Picton, Christchurch, Queenstown, Franz Josef, Punakaiki, Nelson, Picton ja takasin Wellingtoniin. Sen jälkeen en ole varma mihin suuntaan, mulla on siinä vaiheessa voelä muutama päivä aikaa ennekun pitää olla takasin Aucklandissa. Mutta enkähän mä jotakin keksi :)

Kohti uusia seikkailuja

Taas jälleen kerran täytyy todeta, etten voi uskoa kuinka nopeesti aika on kulunut! Enää kolme päivää jäljellä Australiassa, torstaina lento kohti Uutta-Seelantia ja uusia seikkailuja.  Mun koko reissu on ollut yhtä suurta seikkailua ja en millään haluis sen loppuvan, mutta kaiken hyvän täytyy loppua aikanaan. Ja täytyy myöntää että on ihan kiva myös palata kotiin ja nähdä taas perhe ja kaikki kaverit.

Oon tällä hetkellä taas Sydneyssä ja kuten viimeksikin täällä sataa vettä aivan taukoomatta. Oon joutunut ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen kaivaa legginssit ja pitkähihaset rinkan pohjalta. Oli melkoinen shokki lentää Cairnsista tänne, Cairnsissa oli aivan mielettömän lämmin. Muutenkin mun lento ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Mun lento lähti viideltä aamulla, joten säästeliäästi ajattelin ettei ole mitään järkeä maksaa hostellista, josta joutuisin lähtemään ennen kolmea, vaan voin ihan hyvin nukkua lentokentällä. Ei vaan välähtänyt mielessäkään että Cairnsin kokoisessa paikassa voitaisiin sulkea koko lentokenttä yöksi! Koko kenttä tosiaan suljettiin puolilta öin ja avattiin taas kolmelta aamulla, joten päädyin viettämään yöni lentokentän ulkopuolella. Mutta ei se ollut yhtään hullumpaa, levitin makuupussin ovien viereen ja jatkoin unia. Ja siellä oli kymmenkunta muutakin reppureissaaja odottamassa lentoa, joten ei tarvinnut olla ihan yksin.

Snorklaus ja sukellusretki valliriutalle oli aivan mahtava. En valitettavasti nähnyt yhtään haita, mutta näin muutaman todella ison rauskun ja mikä mahtavinta muutaman valtavan kilpikonnan. Uin melkein kymmenen minuuttia aivan yksinäni melkein itseni kokoisen kilpikonnan kanssa! Se oli kyllä kokemus jota ei hevillä unohda! Muutenkin Cairns oli todella viehättävä paikka, siellä olis voinut ihan mielellään viettää vähän enemmänkin aikaa. Mutta oli ihana palata Sydneyyn, tää on ihan ehdottomasti mun suosikki paikka Ausseissa. Täällä on koko ajan ihanan kiireistä ja joka päivä tapahtuu jotain. Eilen täällä oli Mardi Gras -paraati, suurin yksittäinen tapahtuma uuden vuoden jälkeen. Joten ei yhtään hullumpi viimeinen viikonloppu Ausseissa.

Fraser ja Whitsundays (sekä paljon muuta)

Onpahan ollu hektiset pari viikkoa. En edes muistanut kuinka uuvuttavaa on vaihtaa paikkaa päivän parin välein ja viettää lukemattomia tunteja bussissa. Mutta oon kyllä päässy myös näkemään aivan uskomattomia paikkoja ja tavannu roppakaupalla uusia ihmisiä. Fraser Island oli just niin uskomaton kun kaikki on sanonut. Se on maailman suurin hiekkasaari ja ainut hiekkasaari jossa on sademetsä. Saarella ei ole yhtään oikeeta tietä, joten oli melkoinen kokemus ajella hiekkarannoilla. Myös saarelle kulkeminen oli melko erikoista, koska lossi ajo suoraan rannalta toiselle, ei teitä, ei satamaa, pelkkää koskematonta hiekkarantaa joka puolella.

Fraserilta matkustin tuskaiset 17 tuntia bussilla Airlie Beachille ja bussi oli niin täys ettei voinut kuvitellakkaan saavansa vallattua kahta penkkiä, joten myös nukkuminen oli melkoisen hankalaa. Mutta siitäkin selvittiin ja onneks mulla oli seuraa, niin ei tarvinnut ihan yksin matkustella. Airlielta lähdin kahden päivän purjehdukselle Whitsundaysin saaristoon ja voin sanoa että oli ikimuistoiset kaks päivää. Meidän alus oli entinen kilpa-alus ja me saatiin osallistua purjeitten nostoon ym. Päästiin useampaankin kertaa snorklaamaan Isolle Valliriutalle ja käytiin Whitehaven beachilla, joka on äänestetty maailman kauneimmaksi rannaksi ja täytyy kyllä myöntää että se oli ehdottomasti kaunein ranta jonka oon ikinä nähnyt. Molemmat yöt nukuin kannella tuhansien tähtien alla kuunnellen delfiinien mellastusta lähistöllä, eli kaiken kaikkiaan todella mieleen painuva kokemus.

Airlielta matkustin Magnetic Islandille muutamaks yöks ja nyt, jälleen kerran, istun bussissa, matkalla Cairnsiin. Oon viimeisen puolentoista viikon aikana istunut bussissa yhteensä noin 28 tuntia ja vielä on neljä tuntia jäljellä, joten täytyy myöntää että oon todella onnellinen kun tämä rupeama on ohi ja saan rentoutua Sydneyssä pari viikkoa ennen Uuteen-Seelantiin lähtöä. Ei bussissa istuminen itsessään ole uuvuttavaa, vaan jatkuva tavaroiden retuuttaminen. En ees ymmärrä miten mun rinkasta onkin tullut niin hillittömän painava, en omasta mielestäni ole edes shoppaillut mitään! Mun täytyy ehdottomasti karsia kaikki turha pois ennen Uuteen-Seelantiin menoa, muuten en ikinä selviä sieltä hengissä kotiin :)

Huomenna olisi vuorossa koko päivän snorklaus retki Valliriutalle ja pääsen myös sukeltamaan, joten olen melko innoissani. Olis myös mahtavaa tehdä päiväretki Cairnsista pohjoseen sijaitsevaan sademetsään, täytyy kattoa jos löydän jonkun edullisen tarjouksen sinne. Torstaina lennän takasin Sydneyyn, ootan sitä toden teolla, koska mun skottilainen kaveri, jonka tapasin ensimmäisinä viikoinani Ausseissa, on myös hyvin luultavasti palaamassa Sydneyyn ens viikolla. Ja siellä on muutamia muitakin ihmisiä, joita olen tavannut reissuni varrella, joten pääsen tapaamaan vahoja tuttuja.

Vankilapako häämöttää

Oon suunnitellut pienimuotoista vankilapakoa jo hetken aikaan ja nyt se vihdoinkin tapahtuu! Elu ensi torstaina pääsen vihdoinkin jatkamaan matkaa ja pääsen pois Noosasta.  Ostin paikallisesta matkatoimistosta pakettina mun loppumatkan, se tuli huomattavasti halvemmaks kun ostaa kaikki yksitellen. Eli torstaina lähen Rainbow Beachille, josta perjantai aamuna alkaa retki Fraser Islandille, joka on maailman suurin hiekkasaari. Siellä vietän yhden yön, jonka jälkeen matka jatkuu Airlie Beachille, josta lähden muutaman päivän purjehdukselle Whitsundaysin saarille ja snorklaamaan Isolle Valliriutalle. Ennen Cairnsia pysähdyn muutamaks päiväks Magnetic Islandilla ja sitten viimeisenä on vuorossa Cairns, jossa vietän neljä päivää ennenkuin lennän takaisin Sydneyyn. Eli aika hektiset pariviikkoa tulossa. Täytyy vain toivoa että ilmat pysyy hyvänä, viime viikolla Cairnsissa oli todella voimakas sykloni, joten luonnollisesti kaikki retket jouduttiin perumaan.

Täälläkin on selkeesti huomannut että sadekausi tekee tuloaa. Tänään on ollut ensimmäinen todella aurinkoinen ja helteinen päivämmelkein kahteen viikkoon. Ei täällä silti ole tarvinnut palella, mut ei kauheesti oo tehnyt mieli mennä rannallekkaan. Muutenkin oon viettänyt hyvin laiskaa elämää täällä, suurimman osan ajasta oon vaan löhöillyt ja kattonut leffoja :) Eilen tosin kävin naapuri kylässä Eumundissa viikonloppu markkinoilla. Eumundi oli mitä herttasin pikkupitäjä ja muistutti hyvin paljon amerikkalaista maalaiskylää. Markkinoilla oli myynnissä kaikkea mahdollista mitä vain voi kuvitella, mutta sain hienosti hillittyä itseni ja ostin vain hedelmiä paikalliselta farmarilta :)

Noosa kyllä täyttää kaikki henkilökohtaisen vankilan tunnusmerkit: tää on mun ensimmäinen hostelli jossa on luteita, joku varasti kaikki mun ruuat muutama viikko sitten ja kaikenhuippuna meidän hostelli on koko ajan aivan täynnä ruotsalaisia! Mutta jotain positiivistakin, oon löytänyt Noosasta paikan, joka myy maailman parasta jäätelöä. Sen nimi on Nitrogenie ja ne valmistaa jäätelöä nestemäisen typen avulla! Se on aivan mielettömän hyvää ja koostumukseltaan hyvin erillaista kun tavallinen jäätelö. Niillä on myös valikoimissa melko erikoisia makuvaihtoehtoja, kuten esim. salty caramel popcorn. Tiedän että se kuulostaa melko mielenkiintoiselta, mutta voin vakuuttaa että oli hyvää :)

Alkaa pikku hiljaa ajatukset kääntyä jo Uutta Seelantia kohden, vielä täytyy malttaa odottaa kuukausi ennen kun pääsen sinne. En vieläkään voi uskoa kuinka nopeesti aika on menny, kohtahan täytyy tulla jo kotiin! No onneks voin vielä muutaman kuukauden nauttia reppureissaamisen iloista :)

Oma pieni vankilani: Noosa

Suunnitelmiin tuli jälleen kerran pieni muutos. Tarkotuksena oli pysytellä Noosassa vaan muutama päivä ja jatkaa matkaa eteenpäin, mutta erehdyin tarkustamaan tilini saldon ja totesin et hupsis, ei mulla ole tarpeeks rahaa matkustaa eteenpäin! Sain onneks töitä samasta hostellista missä asun, mutta siitä ei saa rahaa vaan pelkästään ilmaisen majotuksen. Se tietysti on parempi kun ei mitään, mutta mun todella täytyy löytää työ josta sais ihan rahaakin :) Joten tästä pienestä rantakylästä on tullut oma pieni vankilani, jossa joudun viettämään ainakin kuukauden. Tosin vois asiat olla huonomminkin, voisin esimerkiksi olla Suomessa kärsimässä loskasta ja pakkasesta :)

Huomenna pääsen onneks karkaamaan täältä muutamaksi päiväksi ja matkustan takasin Brisbaneen tapaamaan kavereita. Tarkotuksena oli myös nähdä Charlotte, joka palas Brissyyn viime viikolla, mut se sai töitä farmilta ja lähti tänään. Mut Vera on silti vielä siellä samoin kun monet muut tutut. Myös yksi kaivoksilla työskentelevistä pojista on tulossa torstaina Brissyyn muutamaks päiväks, ennen kun se lähtee Australiasta, joten pääsempähän näkemään hänet vielä viimoisen kerran :)

Työskentely hostellissa on todella puuduttavaa, mut onneks meiän ei tarvii tehä töitä kun neljä tuntia päivässä. Mut on se ollu karu paluu arkeen, kun en oo tehny töitä melkein kolmeen kuukauteen ja heti eikoina päivinä täällä jouduin siivoomaan neljä tuntia vessoja ja suihkuja! Kai mä olen rangaistukseni ansainnut kaiken tuhlailun jälkeen :) En ees tajunnu kuinka paljon tuhlasin rahaa Brisbanessa, mutta kyllä mulla oli myös hauskaa. Ja jäipähän mielettömiä muistoja!

Tänään sain vihdoinkin aikaseks mentyy rannalle töitten jälkeen, täytyy myöntää et oli ihana päästä pitkästä aikaa uimaan mereen! Ja onneks täällä ei ole yhtä kuuma kun Brisbanessa oli, joten pystyy jotain myös tekemään. Noosassa on myös aivan uskomattoman hieno kansallispuisto, jossa on eripitusia vaellusreittejä. Käytiin viime torstaina Claran, mun ruotsalaisen kämppiksen kanssa kävelemässä siellä ja päädyttiin kävelemään melkein kolme ja puoli tuntia! Ja mikä parasta, meiän hostellilta kävelee puistoon noin 20 minuutissa. Joten olen ottanut tavoitteeksi päästä täällä eroon mun kaljamahasta, minkä sain kasvatettua Brisbanessa :) 

Hyvästi Brisbane!

Nyt se sit vihdoinkin koitti, reilun kuuden viikon jälkeen, nimittäin lähtö Brisbanesta. Saavuin eilen Noosaan ja vaikka tuntu todella haikeelta jättää tuttu hostelli ja kaikki tutut ihmiset, oon silti innoissani näkemään uusia paikkoja. Onneksi kolme mun huonekaveria tuli myös Noosaan eilen ja me kaikki asutaan samassa hostellissa pari päivää, joten ei tarvii ihan orpona olla.

Sain viettää Brisbanessa aivan mielettömän joulun ja uudenvuoden! Tuntu kuin olisi ollut perheen parissa koko ajan ja Brisbanen ilotulitukset oli todellakin näkemisen arvoiset. Muutenkin on ollut melko railakkaat viimeiset kaksi viikkoa. Muutama päivä ennen joulua hostelliin palas englantilaiset veljekset, jotka tapasin mun ensimmäisellä viikolla Brisbanessa, kahden kaverinsa kanssa. Kaikki neljä työskentelee kaivoksilla, joten oltuaan kolme viikkoa keskellä ei mitään, ne osaa todellakin irrotella vapaa viikollaan! Mutta oonpahan saanut nauraa ja pitää hauskaa :)

Kaiken kaikkiaan Brisbanesta jäi aivan käsittämättömän hauskoja muistoja sekä muutamia todellisia ystäviä. Veran ja Charlotten kanssa jouduttiin jos jonkilaisiin kommelluksiin, puhumattakaan baari-illoista poikien kanssa :) Meillä oli myös paras huone minkä voi kuvitella (lukkunottamatta että ilmastointi ei toiminut kunnolla), mutta ihmiset oli parhaimmat. Tuntuu kurjalta kun tietää ettei koskaan enää tule näkemään suurinta osaa ihmisistä, mutta sellasta se reppureissarin elämä on. Ja koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu.

Mutta nyt alkaa uudet seikkailut! Lähen kaupungille tutustumaan, että minkälaiseen paikkaan oon oikein tullut. Onneksi on pilvinen ja tuulinen päivä, joten on energiaa tehä jotain. Brisbanen ennätys helteiden jälkeen merituuli tuntuu todella hyvältä. Viime viikonloppu meinaan oli aivan yhtä tuskaa, lauantaina oli 41 astetta lämmintä! Ja meidän huoneen ilmastointi ei toiminut! Mutta siitäkin selvittiin :)