Uudessa-Seelannissa tuntuu olevan vielä vaikeempaa löytää kohtuullinen wifi-yhteys kun Ausseissa oli! Nyt pääsen vihdoinkin päivittämään kuulumisia, en edes tiedä mistä alottaa, oon tehny ja nähny niin paljon viimeisen kahden viikon aikana. Wellingtonissa vietin Taru Sormusten Herrasta-päivän ja kävin vierailemassa useissa kuvauspaikoissa sekä kierroksella Weta Cavessa, firmassa jossa kaikki erikoistehosteet, pienoismallit, aseet, puvut ym tehtiin. Ja täytyy sanoa, että se oli todella mielenkiintoinen kierros! Koin myös elämäni ensimmäiset maanjäristykset Wellingtonissa, onneks ne oli vain ihan pieniä.
Wellingtonista otin lautan Eteläsaarelle ja suuntasin kohti Chrischurchia, joka valitettavasti oli pienoinen pettymys. En yhtään ajatellut, että maanjäristyksen jäljet näkyy vieläkin niin selvästi. Koko kaupunki on kun pommituksen jäljiltä, suurin osa kaduista on suljettu ja rakennukset tyhjillään. Löysin keskustasta tasan kaksi katua joissa oli edes jotain, muuten kaikki oli suljettu. Kurjuutta vielä lisäsi hirmumyrsky Lucyn rippeet, joka iski Uuteen-Seelantiin eli keli oli lievästi sanoen aivan kamala.
Seuraavana kohteena oli Queenstown, aivan ehdottomasti paras paikka tähän mennessä. Se on paikka, jossa voi helposti tuhlata vuoden palkan kuukaudessa ja kokeilla mitä erikoisempia aktiviteetteja. Tarjolla on kaikkea mahdollista bungysta ja canion swingistä raftingiin, eli todellinen adrealiini junkien unelma paikka. Ja Queenstownin kirjottamaton sääntö on, että jokaisen täytyy hypätä jostakin ennenkun saa lähteä, joten itse valitsin lentokoneen. Hyppäsin 12,000 jalan (n. 3.7 km) laskuvarjohypyn, joka oli ehkä elämäni paras kokemus. 45 sekunttia vapaapudotusta 200 km tuntivauhdilla on jotain mitä ei ihan hevillä unohda. Ja kun pääsin maahan, ensimmäinen reaktio oli että uudestaan! Ihan mahtavaa, suosittelen kaikille!
Kävin myös päiväretkellä Milford Soundissa, jonka on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista paikoista ja kyllä se oli myös maineensa veroinen. Harmi kyllä oli melko pilvinen ja sateinen päivä, mutta toisaalta se loi aikamoisen Jurassic Park henkisen tunnelman. Ja sateen ansioista alueella oli sadoittain vesiputouksia joita ei aurinkoisena päivänä näe. Mutta ehkä paras asia Queenstownissa oli se, että näin siellä tuttuja! Mun kanssa samassa hostellissa asu yksi kaveri, jonka tunsin Brisbanesta ja sen lisäks törmäsin yhteen tyttöön (myös Brisbanesta) ja yhteen jätkään, joka oli kun kanssa Whitsundaysilla ja Magnetic Islandilla. Oli todella mukava nähdä tuttuja kasvoja ja saada juttuseuraa.
Eilen tulin Fox Clacieriin, tuulen huuhtomaan pitäjään joka on tunnettu ainoastaan jäätiköstään. Ja kerrankin mulla oli tuuria matkassa. Olin varannut paikallisesta motellista vuoteen 8 hlö huoneesta, mutta ne oli jostain syystä möhlinyt mun varauksen ja hostellin puoli oli aivan täys. Tässä kohtaa koin pieniä kauhuntunteita ja mietin pienessä paniikissa että mitä mä nyt teen, kunnes mulle ilmoitettiin että ne on saanut asian järjestettyä ja mut majoitetaan motellin puolelle. Eli sain oman huoneen hostellihuoneen hinnalla. Mulla on parisänky, televisio, oma suihku ja vessa sekä oikea pyyhe! Elämän pieniä iloja, joista osaa nauttia vasta kun on elänyt pitkään ilman niitä. Tosin mulla oli illalla todella vaikeeta saada unta, koska nukuin yksin ensimmäistä kertaa reiluun viiteen kuukauteen. Oon niin tottunut että samassa huoneessa nukkuu 7-15 muuta ihmistä, että oli melkein pelottavaa olla ihan yksikseen. Tällä hetkellä oon kyllä melko tyytyväinen, kävin meinaan tänään 7 tunnin jäätikkökävelyllä ja oon aivan naatti enkä jaksa puhua kenellekkään. Joten on ihan mukava olla välillä ihan itsekseen.
Huomenna jälleen aikainen herätys ja matka jatkuu kohti Greymouthia ja Nelsonia ennenuun palaan takaisin Pohjoissaarelle. Alkaa jälleen kerran mitta olla melko täys bussilla matkustamista, oon viimeisen kahden viikon aikana istunut noin 34 tuntia bussissa ja suurinpiirtein toinen mokoma jäljellä. Eli kun pääsen kotiin, en halua edes nähdä busseja hetkeen!
Wellingtonista otin lautan Eteläsaarelle ja suuntasin kohti Chrischurchia, joka valitettavasti oli pienoinen pettymys. En yhtään ajatellut, että maanjäristyksen jäljet näkyy vieläkin niin selvästi. Koko kaupunki on kun pommituksen jäljiltä, suurin osa kaduista on suljettu ja rakennukset tyhjillään. Löysin keskustasta tasan kaksi katua joissa oli edes jotain, muuten kaikki oli suljettu. Kurjuutta vielä lisäsi hirmumyrsky Lucyn rippeet, joka iski Uuteen-Seelantiin eli keli oli lievästi sanoen aivan kamala.
Seuraavana kohteena oli Queenstown, aivan ehdottomasti paras paikka tähän mennessä. Se on paikka, jossa voi helposti tuhlata vuoden palkan kuukaudessa ja kokeilla mitä erikoisempia aktiviteetteja. Tarjolla on kaikkea mahdollista bungysta ja canion swingistä raftingiin, eli todellinen adrealiini junkien unelma paikka. Ja Queenstownin kirjottamaton sääntö on, että jokaisen täytyy hypätä jostakin ennenkun saa lähteä, joten itse valitsin lentokoneen. Hyppäsin 12,000 jalan (n. 3.7 km) laskuvarjohypyn, joka oli ehkä elämäni paras kokemus. 45 sekunttia vapaapudotusta 200 km tuntivauhdilla on jotain mitä ei ihan hevillä unohda. Ja kun pääsin maahan, ensimmäinen reaktio oli että uudestaan! Ihan mahtavaa, suosittelen kaikille!
Kävin myös päiväretkellä Milford Soundissa, jonka on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista paikoista ja kyllä se oli myös maineensa veroinen. Harmi kyllä oli melko pilvinen ja sateinen päivä, mutta toisaalta se loi aikamoisen Jurassic Park henkisen tunnelman. Ja sateen ansioista alueella oli sadoittain vesiputouksia joita ei aurinkoisena päivänä näe. Mutta ehkä paras asia Queenstownissa oli se, että näin siellä tuttuja! Mun kanssa samassa hostellissa asu yksi kaveri, jonka tunsin Brisbanesta ja sen lisäks törmäsin yhteen tyttöön (myös Brisbanesta) ja yhteen jätkään, joka oli kun kanssa Whitsundaysilla ja Magnetic Islandilla. Oli todella mukava nähdä tuttuja kasvoja ja saada juttuseuraa.
Eilen tulin Fox Clacieriin, tuulen huuhtomaan pitäjään joka on tunnettu ainoastaan jäätiköstään. Ja kerrankin mulla oli tuuria matkassa. Olin varannut paikallisesta motellista vuoteen 8 hlö huoneesta, mutta ne oli jostain syystä möhlinyt mun varauksen ja hostellin puoli oli aivan täys. Tässä kohtaa koin pieniä kauhuntunteita ja mietin pienessä paniikissa että mitä mä nyt teen, kunnes mulle ilmoitettiin että ne on saanut asian järjestettyä ja mut majoitetaan motellin puolelle. Eli sain oman huoneen hostellihuoneen hinnalla. Mulla on parisänky, televisio, oma suihku ja vessa sekä oikea pyyhe! Elämän pieniä iloja, joista osaa nauttia vasta kun on elänyt pitkään ilman niitä. Tosin mulla oli illalla todella vaikeeta saada unta, koska nukuin yksin ensimmäistä kertaa reiluun viiteen kuukauteen. Oon niin tottunut että samassa huoneessa nukkuu 7-15 muuta ihmistä, että oli melkein pelottavaa olla ihan yksikseen. Tällä hetkellä oon kyllä melko tyytyväinen, kävin meinaan tänään 7 tunnin jäätikkökävelyllä ja oon aivan naatti enkä jaksa puhua kenellekkään. Joten on ihan mukava olla välillä ihan itsekseen.
Huomenna jälleen aikainen herätys ja matka jatkuu kohti Greymouthia ja Nelsonia ennenuun palaan takaisin Pohjoissaarelle. Alkaa jälleen kerran mitta olla melko täys bussilla matkustamista, oon viimeisen kahden viikon aikana istunut noin 34 tuntia bussissa ja suurinpiirtein toinen mokoma jäljellä. Eli kun pääsen kotiin, en halua edes nähdä busseja hetkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti