Onpahan ollut hektiset pari viikkoa, mutta nyt siis on vihdoinkin tie tuonut takaisin Aucklandiin. Huomenna lento Sydneyyn ja tiistai aamuna alkaa 36 tunnin mittainen kotimatka. Täytyy myöntää että ootan jo kotiin pääsyä, viimeiset pari viikkoa on ollut todella uuvuttavia. Oon joka aamu herännyt kuuden jälkeen ja usein istunut bussissa 6-8 tuntia per päivä. Oon kolmen viikon aikana istunut busseissa yhteensä 75 tuntia ja taas jälleen kerran alkaa tuntuu siltä, etten halua enää koskaa edes bussia nähdäkkään :)
Mutta on busseista ja varsinkin kuskeista ollut paljon iloakin tällä reissulla. Varsinkin Eteläsaarella bussikuskit toimi samalla myös matkaoppaina ja kertoi todella mielenkiintoisia faktoja matkan varrella ja pysähteli kiinnostavissa paikoissa. Olin Fox Clacierista lähtiessäni vähän pettynyt ettei mulla ole aikaa pysähtyä Punakaikissa, jossa on kuuluisat pancake rocksit, eli pannukakku kalliot. Joten voitte uskoa kuinka yllättynyt olin kun bussikuski pysähtyi kyseisellä paikalla ja antoi meille tunnin aikaa käydä ihailemassa kalliota. Se oli todella mukava yllätys.
Matkan aikana on tullut vastaa myös vähemmän mukavia yllätyksiä, kuten esimerkiksi mun saapuminen Greymouthiin. Greymouth on Eteläsaaren länsirannikon suurin kaupunki, joten odotin että siellä olisi edes jotain, mutta ei! Kylässä on tasan kaksi katua, jossa kaikki kaupat ym. on ja kun saavuin sinne lauantaina neljän aikaan kaikki oli jo kiinni. Koko pitäjässä oli auki ruokakauppa, mäkkäri, huoltoasema ja yksi irkkubaari, siinä kaikki. Joten voitte kuvitella että oli melkoisen pitkäveteinen iltapäivä.
Greymouthista matkasin Nelsoniin, jonne harmi kyllä saavuin melko myöhään, koska se oli jo melko iso pitäjä ja siellä olis varmasti ollut paljon enemmänkin nähtävää. Mutta kun on tiukka aikataulu, niin kaikkea ei voi nähdä. Nelsonista matkasin Pictoniin, josta pääsin lautalla takasin Wellingtoniin. Seuraavana pysähdyspaikkana oli Napier, pieni Art Deco tyylinen kaupunki Pohjoissaaren itärannikolla. Se oli todella viehättävä pieni kaupunki ja todellakin näkemisen arvoinen.
Sieltä matka jatkui pohjoiseen päin Taurangaan, jossa pääsin vihdoinkin nauttimaan lämmöstä ja auringonpaisteesta. Ja sain nauttia vieläkin enemmän kun pääsin Coromandeliin, siellä oli ihan bikinikelit! Coromandelissa sain myös nauttia omasta rauhasta, olin meinaan ensimmäisenä yönäni ainut henkilö koko hostellissa! Oli ihan luksusta kokata ihan itsekseen ja muutenkin olla ihan rauhassa, ilman että tarvi puhua
kenellekkään. Alkaa meinaan pahimmanlaatuinen matkauupumus iskemään ja oon tavannut niin paljon uusia ihmisiä, etten enää jaksais puhua kenellekkään. On todella uuvuttavaa toistaa sama keskustelu päivästä päivään: mistä tuut, kauan oot reissannut, minne oot seuraavaksi menossa jne. Alan tosissani kaipaamaan ihmisiä, jotka tuntee mut ja joitten kanssa voi oikeesti keskustella.
Ja tutuista ihmisistä puheenollen, treffaan tänään yhden englantilaisen kaverin, joka asu mun kanssa samassa hostellissa Briabanessa. Onnekas on löytänyt töitä Aucklandista ja meinaa asustella täällä jonkin aikaa, oon niin kateellinen. Mutta on kiva nähdä joku tuttu pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Myöhemmin tänään matkaan Aucklandin lentokentälle ja meinaan viettää yöni siellä, lento lähtee sen verran aikaisin aamulla, ettei ole mitään järkee mennä hostelliin. Täytyy vaan toivoa että on parempi tuuri kun Cairnsista lähtiessäni ja lentokenttä pysyy auki koko yön. Täällä on meinaa sen verran vilpoisat yöt etten kovin mielelläni nukkuis ulkona :)
Mutta on busseista ja varsinkin kuskeista ollut paljon iloakin tällä reissulla. Varsinkin Eteläsaarella bussikuskit toimi samalla myös matkaoppaina ja kertoi todella mielenkiintoisia faktoja matkan varrella ja pysähteli kiinnostavissa paikoissa. Olin Fox Clacierista lähtiessäni vähän pettynyt ettei mulla ole aikaa pysähtyä Punakaikissa, jossa on kuuluisat pancake rocksit, eli pannukakku kalliot. Joten voitte uskoa kuinka yllättynyt olin kun bussikuski pysähtyi kyseisellä paikalla ja antoi meille tunnin aikaa käydä ihailemassa kalliota. Se oli todella mukava yllätys.
Matkan aikana on tullut vastaa myös vähemmän mukavia yllätyksiä, kuten esimerkiksi mun saapuminen Greymouthiin. Greymouth on Eteläsaaren länsirannikon suurin kaupunki, joten odotin että siellä olisi edes jotain, mutta ei! Kylässä on tasan kaksi katua, jossa kaikki kaupat ym. on ja kun saavuin sinne lauantaina neljän aikaan kaikki oli jo kiinni. Koko pitäjässä oli auki ruokakauppa, mäkkäri, huoltoasema ja yksi irkkubaari, siinä kaikki. Joten voitte kuvitella että oli melkoisen pitkäveteinen iltapäivä.
Greymouthista matkasin Nelsoniin, jonne harmi kyllä saavuin melko myöhään, koska se oli jo melko iso pitäjä ja siellä olis varmasti ollut paljon enemmänkin nähtävää. Mutta kun on tiukka aikataulu, niin kaikkea ei voi nähdä. Nelsonista matkasin Pictoniin, josta pääsin lautalla takasin Wellingtoniin. Seuraavana pysähdyspaikkana oli Napier, pieni Art Deco tyylinen kaupunki Pohjoissaaren itärannikolla. Se oli todella viehättävä pieni kaupunki ja todellakin näkemisen arvoinen.
Sieltä matka jatkui pohjoiseen päin Taurangaan, jossa pääsin vihdoinkin nauttimaan lämmöstä ja auringonpaisteesta. Ja sain nauttia vieläkin enemmän kun pääsin Coromandeliin, siellä oli ihan bikinikelit! Coromandelissa sain myös nauttia omasta rauhasta, olin meinaan ensimmäisenä yönäni ainut henkilö koko hostellissa! Oli ihan luksusta kokata ihan itsekseen ja muutenkin olla ihan rauhassa, ilman että tarvi puhua
kenellekkään. Alkaa meinaan pahimmanlaatuinen matkauupumus iskemään ja oon tavannut niin paljon uusia ihmisiä, etten enää jaksais puhua kenellekkään. On todella uuvuttavaa toistaa sama keskustelu päivästä päivään: mistä tuut, kauan oot reissannut, minne oot seuraavaksi menossa jne. Alan tosissani kaipaamaan ihmisiä, jotka tuntee mut ja joitten kanssa voi oikeesti keskustella.
Ja tutuista ihmisistä puheenollen, treffaan tänään yhden englantilaisen kaverin, joka asu mun kanssa samassa hostellissa Briabanessa. Onnekas on löytänyt töitä Aucklandista ja meinaa asustella täällä jonkin aikaa, oon niin kateellinen. Mutta on kiva nähdä joku tuttu pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Myöhemmin tänään matkaan Aucklandin lentokentälle ja meinaan viettää yöni siellä, lento lähtee sen verran aikaisin aamulla, ettei ole mitään järkee mennä hostelliin. Täytyy vaan toivoa että on parempi tuuri kun Cairnsista lähtiessäni ja lentokenttä pysyy auki koko yön. Täällä on meinaa sen verran vilpoisat yöt etten kovin mielelläni nukkuis ulkona :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti