Ihan ensimmäisenä täytyy mainita että Sydneyn Wifi yhteydet on ihan sanonko mistä! Hostellin yhteys on niin heikko että esim Netflix ei edes tunnista että laite on verkossa. Löysin vihdoinkin edes kohtalaisen yhteyden irkkubupista, mutta kalliiksi tulee jos aina täytyy lähtee kaljalle että pääsee päivittämään blogin. Puhumattakaan että teksti saattaa muuttua lukukelvottomaksi jos meinaa surfata kauankin netissä :)
Muutenkin ensimmäiset päivät Ausseissa ei ole olleet kaikkein hohdokkaimmat. Perjantai aamuna kun tulin Sydneyyn sain aivan tajuttoman flunssan. Ilmeisesti pitkä työputki, stressi ja aikaero vihdoin vaati veronsa. Perjantaina en hostellista liikkunu kun korttelin ympäri markettiin ostamaan syötävää, eilen jaksoin jo liikkua vähän pidemmälle. Vieläkin on vähän puolikuntoinen olotila, mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua että pahin on takanapäin. Mutta onneksi en ole vain parin viikon lomalla, niin voin ihan hyvällä omatunnolla levätä, mulla on kuitenkin paljon aikaa kierrellä ympäriinsä. Mun huonekaverit tosin pitää mua varmaan aivan hulluna kun oon aina nukkumassa kun ne käy huoneessa.
Huomenna olisi orientaatiotilaisuus, jossa kerrotaan tarkemmin työnhausta ym. eli sen jälkeen pitäsi siirtyä tositoimiin, toivottavasti löytyis jotain työtä. Ei sillä, mulla on kuitenkin melko hyvä tilanne verrattuna moniin muihin täällä. Törmäsin hostellissa suomalaiseen jätkään, joka on täällä Kilroin kautta ja niillä järjestö ei auta työhaussa ollenkaan. Hän myös mainitsi, että jos töitä ei löydy, niin hänen säästöt loppuvat parissa viikossa. Tapasin myös yhen britin, joka aikoo olla täällä kaksi vuotta ja hänellä on 200 dollaria taskussa. Mä sentään selviän hätätapauksessa 2-3 kuukautta ilman töitä, joten ei tarvitse panikoida ihan niin paljoa.
Mutta kaiken kaikkiaan on ihan positiivinen mieliala, vielä ei ole ainakaan koti-ikävä iskenyt. En tosin varmaan ole vieläkään sisäistänyt kuinka pitkän ajan tulen täällä olemaan. Mutta kohtahan on jo joulu, ja sit on enää muutama kuukausi kotiinpaluuseen (tämä erityisesti äitille muistutuksena, olen takaisin sun nurkissa ennenkuin huomaatkaan). Ja olen jo nyt huomannyt että ihmiset täällä on aivan ihanan välittömiä ja ystävällisiä, joten uskon että loppujen lopuksi tulen viihtymään täällä hyvin.
Mulla olisi tosi hienoja kuvia, joita haluasin jakaa teille, mutta en jostain syystä saa siirrettyä niitä tänne. Keksin jo keinon millä saan ne tabletille ja saan liitettyä niitä sähköpostiin, mutta jostain syystä mun masina ei lataa niitä tänne. Mutta odotelkaa kärsivällisesti, ehkä mä jonain päivänä keksin mikä on vikana. Ja jos joku elektroniikan ihmelapsi lukee tätä, niin voi lähettää mulle vinkkejä mikä mahtais olla pielessä. Mutta nyt taidan taas suunnata hostelliin päiväunille, päivittelen taas kuulumisia kunhan kerkeän (ja on jotain kerrottavaa).
Muutenkin ensimmäiset päivät Ausseissa ei ole olleet kaikkein hohdokkaimmat. Perjantai aamuna kun tulin Sydneyyn sain aivan tajuttoman flunssan. Ilmeisesti pitkä työputki, stressi ja aikaero vihdoin vaati veronsa. Perjantaina en hostellista liikkunu kun korttelin ympäri markettiin ostamaan syötävää, eilen jaksoin jo liikkua vähän pidemmälle. Vieläkin on vähän puolikuntoinen olotila, mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua että pahin on takanapäin. Mutta onneksi en ole vain parin viikon lomalla, niin voin ihan hyvällä omatunnolla levätä, mulla on kuitenkin paljon aikaa kierrellä ympäriinsä. Mun huonekaverit tosin pitää mua varmaan aivan hulluna kun oon aina nukkumassa kun ne käy huoneessa.
Huomenna olisi orientaatiotilaisuus, jossa kerrotaan tarkemmin työnhausta ym. eli sen jälkeen pitäsi siirtyä tositoimiin, toivottavasti löytyis jotain työtä. Ei sillä, mulla on kuitenkin melko hyvä tilanne verrattuna moniin muihin täällä. Törmäsin hostellissa suomalaiseen jätkään, joka on täällä Kilroin kautta ja niillä järjestö ei auta työhaussa ollenkaan. Hän myös mainitsi, että jos töitä ei löydy, niin hänen säästöt loppuvat parissa viikossa. Tapasin myös yhen britin, joka aikoo olla täällä kaksi vuotta ja hänellä on 200 dollaria taskussa. Mä sentään selviän hätätapauksessa 2-3 kuukautta ilman töitä, joten ei tarvitse panikoida ihan niin paljoa.
Mutta kaiken kaikkiaan on ihan positiivinen mieliala, vielä ei ole ainakaan koti-ikävä iskenyt. En tosin varmaan ole vieläkään sisäistänyt kuinka pitkän ajan tulen täällä olemaan. Mutta kohtahan on jo joulu, ja sit on enää muutama kuukausi kotiinpaluuseen (tämä erityisesti äitille muistutuksena, olen takaisin sun nurkissa ennenkuin huomaatkaan). Ja olen jo nyt huomannyt että ihmiset täällä on aivan ihanan välittömiä ja ystävällisiä, joten uskon että loppujen lopuksi tulen viihtymään täällä hyvin.
Mulla olisi tosi hienoja kuvia, joita haluasin jakaa teille, mutta en jostain syystä saa siirrettyä niitä tänne. Keksin jo keinon millä saan ne tabletille ja saan liitettyä niitä sähköpostiin, mutta jostain syystä mun masina ei lataa niitä tänne. Mutta odotelkaa kärsivällisesti, ehkä mä jonain päivänä keksin mikä on vikana. Ja jos joku elektroniikan ihmelapsi lukee tätä, niin voi lähettää mulle vinkkejä mikä mahtais olla pielessä. Mutta nyt taidan taas suunnata hostelliin päiväunille, päivittelen taas kuulumisia kunhan kerkeän (ja on jotain kerrottavaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti