Ja taas istutaan lentokentällä! Vielä muutaman tunnin odotus ja lento kohti Sydneya alkaa. Hong Kong tuli nähtyä hyvin tiivistetysti kahden vuorokauden aikana, mutta jäi ihan positiivinen mielikuva. Iloinen yllätys oli että monet nähtävyydet on täysin ilmaisia ja loputkin erittäin edullisia, joten pysyin hienosti omassa pienessä budjetissani (siitä huolimatta että Hard Rock Cafessa käynti nieli siitä melkein 1/3). Rohkaisin jopa mieleni ja kävin paikallisessa katukeittiössä syömässä. Tosin ensin meinas itku tulla kun tajusin, että Hong Kongilaisessa katukeittiössä on ihan turha odottaa saavansa haarukkaa. Mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen alkoi puikoillakin syöminen onnistua, niin ei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan.
Eilen kävin The Peakilla, eli läheisellä vuorella. Sinne pääsi näppärästi vanhalla tramilla, joka tosin meni paikoitellen niin pystysuoraa rinnettä ylös että meinas jo alkaa pelottaa. Mutta oli se sen arvoista, ylhäällä oli aivan mahtavat näkymät, vaikka savusumu vähän sitä peittikin. Kävin myös kuuluissa The Bank of China Towerissa, siellä on mäköalatasanne 43. kerroksessa. Ja sinne meneminen oli ilmaista, joten se sopi mun budjettiin vallan mainiosti. Kävin myös tutustumassa Temple Streetin yötoriin, mutta se oli pienoinen pettymys. Odotin todellista torimeininkiä, mutta se oli vain turisteille suunnattu ryönätori. Mutta tulipahan sekin nähtyä.
Päällimäiseksi Hong Kongista jäi mieleen sen mieletön vastakohtaisuus: ulkona on niin hiostavan kuuma ettei tiedä miten päin olisi, sisätiloissa taas on niin tehokkaat ilmastoinnit että jäätyy pystyyn. Kadulla kävellessä saatat ohittaa aivan romahtamispisteessä olevia taloja ja kun käännyt kulman ympäri olet keskellä Diorin, Cuccin ym liikkeitä. Törmäät todella ystävällisiin paikallisiin sekä äärimmäisen törkeisiin Aasialaisiin turisteihin. Saatat ostaa vesipullon hampaattomalta mummulta, joka osaa vain muutaman sanan englantia samalla kun ohi kävelee liituraitapukuun pukeutunut liikemies, joka puhuu puhelimeen aivan täydellistä englantia. Kaikki tämä oli lievästi hämmentävää, mutta kaiken kaikkiaan todella kiva kokemus.
Ja lopuksi muistutus kaikille reissuun lähteville: kun pakkaatte elektronisten laitteittenne johdot ja piuhat mukaan, niin tarkistakaa että pakkaatte OIKEAT johdot ja piuhat. Sain onnistuneesti ostettua vekottimen millä saan kytkettyä kamerani tablettiin, mutta huomasin että kameran piuhaksi luulemani johto ei sitä ole. Ei aavistuksen palaa minkä johdon olen pakannut, mutta kameraan se ei ainakaan kuulu. Mutta onneksi olen Hong Kongissa, eloktroniikka härpäkkeiden luvatussa kaupungissa, niin sain melko vaivattomasti ostettua uuden piuhan. Tosin alkaessani siirtää kuvia tabletille, niin totesin että minullahan on myös sellainen liitin, millä saan liitettyä kameran muistikortin suoraan, joten ostamani piuha on itseasiassa melko turha. Mutta olenpahan taas yhden ylimääräisen piuhan onnellinen omistaja! Nyt saan testattua miten kuvien lisäys tänne onnistuu, jos mitään ei näy, niin olen menettänyt hermoni ja kokeilen myöhemmin uudestaa.
Eilen kävin The Peakilla, eli läheisellä vuorella. Sinne pääsi näppärästi vanhalla tramilla, joka tosin meni paikoitellen niin pystysuoraa rinnettä ylös että meinas jo alkaa pelottaa. Mutta oli se sen arvoista, ylhäällä oli aivan mahtavat näkymät, vaikka savusumu vähän sitä peittikin. Kävin myös kuuluissa The Bank of China Towerissa, siellä on mäköalatasanne 43. kerroksessa. Ja sinne meneminen oli ilmaista, joten se sopi mun budjettiin vallan mainiosti. Kävin myös tutustumassa Temple Streetin yötoriin, mutta se oli pienoinen pettymys. Odotin todellista torimeininkiä, mutta se oli vain turisteille suunnattu ryönätori. Mutta tulipahan sekin nähtyä.
Päällimäiseksi Hong Kongista jäi mieleen sen mieletön vastakohtaisuus: ulkona on niin hiostavan kuuma ettei tiedä miten päin olisi, sisätiloissa taas on niin tehokkaat ilmastoinnit että jäätyy pystyyn. Kadulla kävellessä saatat ohittaa aivan romahtamispisteessä olevia taloja ja kun käännyt kulman ympäri olet keskellä Diorin, Cuccin ym liikkeitä. Törmäät todella ystävällisiin paikallisiin sekä äärimmäisen törkeisiin Aasialaisiin turisteihin. Saatat ostaa vesipullon hampaattomalta mummulta, joka osaa vain muutaman sanan englantia samalla kun ohi kävelee liituraitapukuun pukeutunut liikemies, joka puhuu puhelimeen aivan täydellistä englantia. Kaikki tämä oli lievästi hämmentävää, mutta kaiken kaikkiaan todella kiva kokemus.
Ja lopuksi muistutus kaikille reissuun lähteville: kun pakkaatte elektronisten laitteittenne johdot ja piuhat mukaan, niin tarkistakaa että pakkaatte OIKEAT johdot ja piuhat. Sain onnistuneesti ostettua vekottimen millä saan kytkettyä kamerani tablettiin, mutta huomasin että kameran piuhaksi luulemani johto ei sitä ole. Ei aavistuksen palaa minkä johdon olen pakannut, mutta kameraan se ei ainakaan kuulu. Mutta onneksi olen Hong Kongissa, eloktroniikka härpäkkeiden luvatussa kaupungissa, niin sain melko vaivattomasti ostettua uuden piuhan. Tosin alkaessani siirtää kuvia tabletille, niin totesin että minullahan on myös sellainen liitin, millä saan liitettyä kameran muistikortin suoraan, joten ostamani piuha on itseasiassa melko turha. Mutta olenpahan taas yhden ylimääräisen piuhan onnellinen omistaja! Nyt saan testattua miten kuvien lisäys tänne onnistuu, jos mitään ei näy, niin olen menettänyt hermoni ja kokeilen myöhemmin uudestaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti